Alku/Home  Teokset/Gallery  CV  Työskentelystäni  Linkit/Links

katariina katla

Itsestäni

Olen vuonna 1983 syntynyt nykyisin Tampereella asuva kuvataiteilija.
Olen valmistunut Taideteollisesta Korkeakoulusta kuvataiteen maisteriksi 2012 ja työskentelin vuosien 2003-2016 aikana tatuoijana. Sitä ennen olen valmistunut vaatetus artesaaniksi 2002 ja tehnyt vaatteita opintojeni ja tatuoijan työn ohessa. Tällä hetkellä pääasiassa teen keramiikkaveistoksia, maalaan, tanssin, ompelen ja ihmettelen maailman kauneutta ja vuodenaikojen vaihtelua. Useimmiten Pyynikinharjulla ja arboretumissa.


Teoksistani

Olen aiemmin käsittellyt maalauksissani paljon seksuaalisuutta, sukupuolistereotypioita sekä fyysisyyden ihannekuvia, mutta nykyään minua kiinnostaa enemmänkin kauneus, lennokkuus ja luonto.

Teoksissani pyrin myös tavoittamaan jotain oleellista siitä mistä tämä maailma rakentuu, siitä mikä on kaiken takana. Lopulta asiat tiivistyvät puhtaiksi väreiksi, muodoiksi ja toisiaan leikkaaviksi pinnoiksi. Pyrin maalauksissani ja veistoksissani löytämään sen, mikä lopulta on kaikkein oleellisinta ja luontevinta. Keveys ja helppouden tunne joka syntyy pelkistämisen ja epäoleellisen karsimisen kautta. Pelkän ulkoisen olemuksen lisäksi koen tärkeäksi hahmottaa myös asioiden sisäistä rakennetta. Ihon alla olevat lihakset ja luut, ja miten ne kaikki asettuvat suhteessa psyykkisiin ja epäkonkreettisiin elementtihin: Abstraktioihin ja henkisiin ulottuvuuksiin. Kaikki se mitä emme näe silmillä, pinnan alainen todellisuus, vaikuttaa oleelliselta osaltaan siihen, minkä näemme ulkoisena muotona. Myös se miten elämme elämämme, miten suhtaudumme asioihin ja miten kohtelemme itseämme, painaa ulkoiseen olemukseemme oman jälkensä. Loppujenlopuksi maailma rakentuu pienistä teosta ja sanoista, joihin pystymme itse vaikuttamaan ja ottamaan kantaa.

Sarjakuvista ja siitä miten ne ovat vaikuttaneet muuhun taiteeseeni

Kaikki alkoi kirjoista ja sarjakuvista, kun seitsemänvuotiaana opin lukemaan. Sitä ennen olin toki ollut hyvin kiinnostunut kuvallisesta ilmaisusta niin kauan kuin vaan kynä on kädessä pysynyt. Jopa niinkin paljon, että sukulaiset olivat jo varsin varhain vakuuttuneita pikku Katariinan tulevasta taideurasta.
Ensimmäinen suuri vaikuttajani olivat Judge Dredd -sarjakuvat, joiden siivittämänä piirsin ensimmäiset Pelastaja Black -sarjakuvaseikkailuni noin 11 -vuotiaana. Kyseinen varhainen sankarini oli dinosauruspäinen ihmishahmo, joka totta kai pelasti neidon pulasta ja tappoi pahoja hirviöitä. Hylkäsin kuitenkin ensimmäisen sarjakuvahahmoni muutamien vuosien intohimoisen rakkauden jälkeen ja piirsin kaksi pidempää seikkailua lihaksikkaista palkkatappaja ystävyksistä, joiden persoonat olivat jo astetta kompleksisimpia puhtoiseen Pelastaja Blackiin verrattuna. Tällä välillä olin löytänyt Alien ja Predator -elokuvat ja niiden vaikutus näkyi vahvasti piirroksissani.  Myös suuri ihailuni Petri Hiltusen pikkutarkkaa jälkeä ja selkeitä juonirakenteita kohtaan vaikuttivat oleellisella tavalla käsitykseeni siitä, millaista sarjakuvan tulisi olla.

Sarjakuvani alkoivat saada vahvasti eroottisia ja väkivaltaisia sävyjä jo ollessani 13 -14 -vuoden ikäinen, ja pikkuhiljaa hylkäsinkin seikkailuistani varsinaisen juonellisen sisällön ja keskityin piirtämään eroottisia fantasioitani lyhyiksi sarjakuvanovelleiksi. Vuosien varrella kerkesin olemaan jonkin aikaa aktiivinen jäsen Lahden Sarjakuvaseura Gronkissa ja julkaisemaan kahden sivun mittaisen novellin yhteistyönä syntyneessä omakustanteessa nimeltä: Värit. Lopulta talvella 2004 aloitin ensimmäisen kokopitkän albumini Metsänpeikot ja monen mutkan ja juonenkäänteellisen muutoksen jälkeen sain sen valmiiksi ja julkaisin kesällä 2007. Metseänpeikkojen jälkeen ilmestyi useamman vuoden tauon jälkeen seuraava omakustanne sarjakuva-albumini: Käytävät (2010) ja muutamaa vuotta myöhemmin Johanna Pohjanmiehen kanssa yhdessä julkaistu omakustanne albumi: Herääminen (2012). Osallistuin myös Sikala nimiseen sarjakuva-antologiaan viiden sivun mittaisella sarjakuvanovellilla: Rakkaudesta lihaan (2010).

Sarjakuvat ovat vaikuttaneet vahvasti myös maalaustyyliini, sommitteluuni, värienkäyttööni ja muotokieleeni veistoksissa. Aluksi pyrin pääsemään tästä ominaisuudesta eroon, mutta varsin nopeasti aloin ajatella sitä omana vahvana tyylinäni, joka saakin näkyä. En ole enää pitkään aikaan kuvitellut, että maalausteni pitäisi tavoitella realismia, vaikka olenkin paneutunut ihmisanatomiaan ja pyrin usein esittämään sitä mahdollisimman virheettömästi.

Sarjakuvien piirtäminen on ollut myös oivallista harjoittelua tatuointien luonnostelua ja tekemistä varten, vaikka tatuoijan ammatti ei ollekaan ollut minulle lapsuuden suuri haave. Pikkutarkka nyhertäminen sarjakuvien parissa näkyy ehkä jollain tavoin kiinnostuksessani posliinimaalausta kohtaan. Teen mielelläni suurikokoisia teoksia, mutta nautin silti valtavasti pikkutarkkojen yksityiskohtien hinkkaamisesta.  

 

Tatuointitaide tatuoijan näkökulmasta

Taiteen tekemisestä ja käsityöläisyydestä

 

Katariina Katla
päivitetty 11.2.2017

Takaisin/Back