Alku/Home  Teokset/Gallery  CV  Työskentelystäni  Linkit/Links

Tatuointitaide tatuoijan näkökulmasta



Johdanto

Käsittelen artikkelissani tatuointitaidetta lähinnä omasta näkökulmastani tatuoijana. Valotan myös hieman tatuointien pitkää historiaa, sekä tatuointien merkitystä kulttuurissamme nykyään.

Tatuointien historiaa

Tatuoinnit ovat yksi maailman vanhimmista kuvan tekemisen muodoista. Kukaan tuskin pystyy selvittämään mistä ne ovat saaneet alkunsa, mutta kaikki merkit viittaavat siihen että niitä on tehty koko ihmiskunnan historian ajan. Todisteet muinaisesta Egyptistä, Grönlannista, Siperiasta sekä Uudesta-Seelannista kertovat kuinka maailmanlaajuista ja vanhaa tatuointitaide todellisuudessa on.
          Vuonna 1991 löydettiin Alpeilta 5300 vuotta vanha jäätynyt muumio (Ötzin jäämies). Sen ruumiista löytyi peräti 57 yksinkertaisia viiva ja piste tatuointia, jotka eivät todennäköisesti olleet heimotatuointeja. Ötzin tatuoinnit sijaitsivat vaatteiden peittämillä alueilla, joten niiden merkitys on todennäköisemmin liittynyt terveydenhoidollisiin tarkoituksiin.
          Myös Egyptiläiseltä 4000 vuotta vanhalta muumiolta löydettiin auringonjumalan kuva tatuoituna ruumiiseensa. Toisen maailmansodan jälkeen arkeologit löysivät Siperiasta n.2500 vuotta vanhan, jäässä hyvin säilyneen skyyttisoturin ruumiin, joka kantoi ihoonsa tatuoituja riistaeläinten kuvia.

Seuraava askel tunnetussa tatuoimisen historiassa ovat japanilaisten ainujen tatuoinnit. Viimeisimpien DNAtutkimusten mukaan ainut kuuluvat suoraan alenevassa polvessa hyvin vanhaan japanilaiseen Jomonkulttuuriin. Jomonien on arveltu asuttaneen Japania pysyvästi jo n. 12 000 vuotta sitten. Osan Hokkaidon saarella asuvien ainujen perinteistä on katsottu olevan suoraan perintöä Jomon-kulttuurista, sellaisia ovat mm. heidän tatuointinsa. Erikoispiirteenä mainittakoon että tatuointeja ovat kantaneet erityisesti naiset, kasvoissaan ja käsissään.
          Ainujen tatuoinnit ovat läheisesti linkittyneet heidän uskontoonsa ja sosiaalisiin rakenteisiin. Tatuoinnit ainu-naisella ovat olleet symbolina naimisissa olevan naisen statuksesta. Japanin hallitus kielsi ainujen tatuoinnit 1900-luvun alkupuolella. (Jari Ruotsalainen, 2010)

Tatuoinnit ole aiemminkaan olleet pelkkiä koristeita, vaan niillä on ollut myös jokin symbolinen tai uskonnollinen merkitys. Niiden avulla on ennaltaehkäisty ja parannettu sairauksia, autettu ihmistä kuoleman jälkeisessä elämässä ja niitä on käytetty myös heimotunnuksina ja merkkinä kantajansa sosiaalisesta asemasta. Tatuointeja on tehty myös suurten elämänmuutosten yhteydessä ja niillä on juhlistettu esimerkiksi pojan tuloa mieheksi.

Muinoin tatuoinnit tehtiin rikkomalla iho tatuoitavalta alueelta esimerkiksi terävällä kivellä, kalan hampaalla, teroitetulla luulla tai puutikulla, ja levittämällä haavaan väriä (esim. nokea).
Vasta 1700-luvulla maorit alkoivat käyttää tatuoimiseen metallisia neuloja, ja saivat näin aikaan symmetrisempiä kuvia.
Tatuointeja oli tehty tuhansia vuosia jo ennen kuin löytöretkeilijä James Cook löysi ne vuonna 1769 eteläiseltä tyyneltä mereltä, ja ne rupesivat leviämään merimiesten ja kauppiaiden kautta Eurooppaan ja Amerikkaan.

Sana ”tattoo” tulee Tahitin sanasta ”tatau”, joka tarkoittaa ”merkitä” ja se mainittiin ensimmäisen kerran löytöretkeilijä James Cook:in päiväkirjoissa hänen matkaltaan tyynellä merellä.
           Koska tatuoinnit olivat Euroopassa ja Amerikassa eksoottisia, keräsivät läpeensä tatuoidut ”villit” suuria yleisöjä sirkuksissa ja markkinapaikoilla 1700 ja 1800 luvuilla.
          Euroopassa tatuoinnit kiellettiin vuonna 325 keisari Konstantinuksen ja myöhemmin 700-luvulla paavi Hadrian I:sen toimesta. Kieltojen perusteena lienee ollut raamatun jae ”Älkää viileskelkö ihoanne vainajan tähden älkääkä koristelko itseänne ihopiirroksilla. Minä olen Herra.” (Moos. III, 19;28).

Ensimmäisen virallisen länsimaisen tatuointistudion perusti Martin Hildebrant New Yorkiin vuonna 1864. Englannissa ja Amerikassa oli 1800-luvun lopulla valloillaan tatuointihuuma joka meni jopa niin pitkälle että erään lehden artikkelissa ehdotettiin tatuoituja vihkisormuksia tavallisia sitovimmiksi. Huuma jatkui lähes ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Sen jälkeen tatuoinnit jäivät lähinnä merimiesten, sotilaiden ja rikollisten harrastukseksi.

Tatuointihuuman syntymiseen on osaltaan vaikuttanut tatuointitekniikan huomattava nopeutuminen sähköisen tatuointikoneen myötä. Ensimmäisen polven tatuointikoneen patentoi Amerikkalainen tatuoija Samuel O´Reilly vuonna 1891, ja sen toiminta perustui tavalliseen sähkömoottoriin.
          Nykyiset koneet toimivat samaan tapaan magneettikeloilla joilla aikaansaadaan iskuvarteen edestakainen liike. Iskuvarteen kiinnitetty neula kuljettaa väriä ihoon jolloin ihoon syntyy väritetty avohaava joka parannuttuaan on valmis tatuointi.

Suomessa ensimmäiset viralliset tatuointistudiot perustettiin vasta 1980-luvun lopulla koska siihen saakka terveysviranomaiset epäsivät luvat viitaten terveydellisiin seikkoihin.


Tatuoinnit nykyään

Tatuoinnit ovat nykyään varsin suosittuja ja syyt miksi ihmiset niitä ottavat eivät kovin oleellisesti poikkea esi-isiemme motiiveista. Tatuointeja otetaan edelleen ryhmäidentiteetin vahvistamiseksi, uskonnollisen vakaumuksen esilletuomiseksi, hyvän onnen takaamiseksi, sekä muistoiksi kokemuksista ja elämänmuutoksista.
          Olen toiminut tatuoijana vuodesta 2003 ja olen kuullut ja kysellyt ihmisiltä heidän ajatuksiaan tatuoinneista. Monilla asiakkaistani on varsin selkeä näkemys siitä mitä ja millaisen kuvan he ihoonsa haluavat ja mitä he tatuoinnillaan tahtovat ilmaista. On myös niitä asiakkaita, joille tatuoinnin ottaminen on hauska kokemus, kaunis koriste tai jonkinlainen initiaatioriitti. Usein tatuoinnit ovat kuitenkin kaikkea tätä yhtä aikaa, eikä tatuoinnin ottamiselle olekaan varsinaisesti oikeita tai vääriä syitä.
          Tällä hetkellä televisiossa näytettävät LA Ink, NY Ink, sekä muutamat muut tatuointistudioiden todellisuutta kuvaavat tosiTV sarjat arvottavat kuitenkin tatuoinnit, joihin sisältyy jokin dramaattinen tarina, ainoaksi oikeaksi syyksi ottaa tatuointi. Kuolleen perheenjäsenen muotokuvan ottaminen tatuoituna ihoonsa onkin yleinen toimeksianto amerikkalaisissa tosiTV-sarjoissa.

Klassinen esimerkki merkitykselliseksi mielletystä tatuoinnista lienee myös lapsen nimi tai syntymäaika. Oman lapsen nimi tai muotokuva ikuistettuna ihoon koetaan jollain tavoin pysyvämmäksi osaksi elämää kuin esimerkiksi puolison nimi tai naamakuva. Lapset kun ovat aina osa elämää, toisin kuin puoliso, joka saattaa vaihtua.
          Hyvänä esimerkkinä toimivat myös ristit, palavat sydämet ja muu uskonnollinen kuvamaailma. Tosin uskonnollisten symbolien käyttö tatuoinneissa ei nykyään läheskään aina kerro kantajansa lujasta uskosta. Kristillisen kuvaston keskeiset symbolit kun ovat jo hyvän aikaa sitten sulautuneet osaksi suosittua tatuointikuvastoa ja näin ollen myös eriytyneet alkuperäisestä uskonnollisesta merkityksestään.
          Vihkisormusten hankkiminen tatuoituina vasemman käden nimettömiin ei myöskään ole mitenkään epätavallinen osoitus tatuointiin liitetystä ”ikuisesta” sitoumuksesta. Suosittu kihlaparien kesken on ottaa myös mitkä tahansa samanlaiset tatuoinnit yhtä aikaa ihoonsa. Tatuoitu ”kihlasormus” voi siis sijaita missä tahansa kehon osassa ja siihen voi sisältyä (tai olla sisältymättä) kihlaparille tärkeä yhteinen päivämäärä.
          Itsensä koristaminen tatuoinneilla tapahtuu usein käsi kädessä oman persoonan ja elämänarvojen esiintuomisen kanssa. Tatuoinnit ovat usein myös kehon pinnalle kuvattu ”portfolio” omasta elämästä ja kokemuksista. Tällöin puolison kanssa otettu yhteinen kihlajaistatuointi saattaa olla käsivarressa sulassa sovussa aiemmin teininä otetun omaa sitoutumattomuutta julistavan ”itsenäistymistatuoinnin” kanssa.

Monet ovat myös mieltyneet bändeihin, aatteisiin, clubeihin tai mietelauseisiin niin paljon että, kokevat ne oleelliseksi osaksi omaa identiteettiään ja elämäntapaansa. Hyvä esimerkki tuotemerkkiin liitetystä kokonaisesta elämäntavasta ja ideologiasta on Harley-Davidson logo.
          Harley-Davidson firmalle jokainen ”harrikkatatska” on samalla ilmaista mainostilaa. Harley-Davidson logoa mukanaan kantavat pääsevät osallisiksi yhtiöön liitetystä imagosta ja sosiaalisesta statuksesta. Puhumattakaan yhteenkuuluvuuden tunteesta jota tämänkaltaisten ympäri maailmaa tunnistettavien ”heimotunnusten” kantaminen tuottaa.
 
Suosituiksi ovat nousseet myös näkyvästi sormiin tatuoidut ”love”, ”life” ja ”hate”
– tyyliset neli- ja viisikirjaimiset sanat, jotka alkujaan tulevat suoraan vankilakulttuurista. Ylipäätänsä iholle tatuoidut tekstit on toteutettu usein suurilla, mustilla ja vanhahtavan tyylisillä kirjaimilla tai sitten esteettisiksi kiemuroiksi muutetulla kaunokirjoitusfontilla. tekstitatuoinneissa typografia onkin tärkeä osa ilmaisua ja esteettisyyttä.
           Ihmisiä selvästikin kiehtoo tekstitatuoinneissa selkeiden julistusten lisäksi myös tekstin muilta salattu merkitys, jonka vain tatuoinnin kantaja läheisineen itse tietää. Vuosia sitten suorastaan muoti-ilmiöksi paisuneet kiinalaiset kirjainmerkit lienevät tuttu esimerkki tälläisistä merkitykseltään salatuimmista tekstitatuoinneista.
          Nykyään suosiota nauttivat myös eksoottisiksi mieltyvät arabialainen ja heprealainen kirjoitus. Esteettiseksi ja merkitykseltään useimmiten tunnistamattomaksi jäävä eksoottinen tekstitatuointi hälventääkin sanan ja kuvan välistä rajaa. Tekstit mielletään usein merkitykseltään yksiulotteisemmiksi ja julistavammiksi kuin kuvat, joihin aukeaa helpommin useita eri tulkintamahdollisuuksia.

Toisille tatuointi on keino luoda itsestään sellainen kuva, (joko tiedostetusti tai tiedostamatta) jollaisina he haluaisivat ihmisten heidät näkevän. Tatuoinnit koetaan usein keinoksi ilmentää jotain sellaista sisäisestä olemuksestaan, joka ei muuten näkyisi päällepäin. Tatuoinneilla voi sekä tavoitella ”kovan” jätkän tai mimmin statusta, tai päinvastoin pehmentää muuten vaikeasti lähestyttävää ulkokuorta.  
          Väittäisin, että sillä mitä aihetta tatuointi esittää ja miten se on toteutettu, on oleellisesti merkitystä sen suhteen, miten ulkopuoliset niihin suhtautuvat. Kauneus ja viehättävyys ovat toki subjektiivisia kokemuksia, mutta omien kokemuksieni mukaan tatuointeihin yleensä hyvin konservatiivisesti suhtautuvat tahot ovat saattaneet yllättäen myöntää lähes pitävänsä joistain tatuoinneista, jotka näyttävät ennemminkin iholle tehdyiltä maalauksilta kuin ”tyypillisiltä” tatuoinneilta.

Tatuoinneilla toisille ihmisille välitettävää kuva omasta itsestä tosin on hankala tarkkaan säädellä jo yksilökohtaisesti ja kulttuurisidonnaisesti erilailla tulkittavan kuvasymboliikan tähden. Se, mikä toiselle ilmentää vitaaliutta ja voimaa voi toiselle näyttäytyä pateettisena kitschinä.
          Tulkinnanvaraisesta symboliikasta toimii hyvänä esimerkkinä tatuoitu kuva taistelevasta enkelistä ja demonista, jossa miesenkeli seivästää miesdemonin miekallaan. Tatuoinnin voi nähdä kuvauksena sisäisestä hyvän ja pahan kamppailusta tai sitten sen voi tulkita homoeroottisena penetraationa ja näin ollen myös tatuoinnin kantajan seksuaalisten mieltymysten kuvauksena.

Monille taas tatuoinnin esteettisyys on tärkeämpi arvo tatuoinnissa kuin sen sisältämä julistus tai tarina. Tällöin tatuoinnin lähtökohtana saattaa toimia yksinomaan halu koristaa omaa kehoa jollain sellaisella kuvallisella elementillä, jonka tatuoitu itse kokee miellyttäväksi ja jollain tavoin itselleen läheiseksi.
          Tatuointiaiheen valinta saattaa olla lähteä myös siltä pohjalta, mikä istuu tatuoitavan kehon anatomiaa hyvin ja millainen kuva-aihe toimii tatuointitekniikalla toteutettuna. Tatuoinnin lähtökohtana voi olla myös nimenomaan se, ettei siihen liity mitään erityistä sanomaa tai tulkintaa. Tällöin aiheeksi kannattaa valita jotain sellaista, johon joko liittyy hyvin paljon erilaisia ristiriitaisia tulkintatapoja tai jotain niin persoonallista, ettei sitä ole totuttu tulkitsemaan jonkin tietyn kaanonin mukaan.
          Etenkin eläin ja kasvimaailmasta on helpostikin löydettävissä kliseisimmille tatska-aiheille kauniita ja näyttäviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi fantastisen paratiisilinnun sijaan voi olla virkistävän erilaista nähdä tatuointina närhi tai tikli, jotka ovat myös väritykseltään varsin koreita.


Tatuointien tekemisestä

Tatuointeja suunnitellessani ja sommitellessani minua kiehtoo ajatus eläimen kuvioinnista, joka myötää vartalon ja lihaksiston muotoja. Kokemukseni mukaan suuret selkeät muodot toimivat tatuoinneissa pieniä ja yksityiskohtaisia kuvioita paremmin. Panostan mielelläni kuvan kokonaismuotoon niin, että se kauempaakin katsottuna näyttäisi istuvan hyvin kokonaisuuteen ja kantajansa anatomiaan.
          En näe monestikaan hyvänä ratkaisuna sijoittaa vaakasuuntaista kuvaa esimerkiksi pohkeeseen, joka on selkeästi pystysuora alue. Vaakasuuntainen elementti näyttää tällöin helposti katkaisevan pohkeessa luonnostaan tapahtuvan pystysuuntaisen ”liikkeen”. Usein vaakasuuntaisen kuvan saa toimimaan pohkeessa tai käsivarressa paremmin jo sillä, että sen asettelee ikään kuin kiertymään raajan ympäri. Tosin kiertyvä sommittelu pitäisi ottaa huomioon jo kuvaa luonnostellessa ja suunnitellessa. Yleensä paikka johon aloitan kuvan piirtämisen tatuointia ajatellen, määrää kuvan muodon ja koon.

Iho on elävä ja liikkuva, toisin kuin maalauspohja tai paperi. Elävälle pohjalle ”maalaaminen” onkin paljon haasteellisempaa kuin paikallaan pysyvän kuolleen kappaleen kuvioiminen. Ihmisten ihotyypit poikkeavat varsin paljon toisistaan ja yksi tatuointien tekemisen suurimmista haasteista onkin pystyä tekemään laadukasta jälkeä iholle kuin iholle.
          Ihon joustavuus ja pintarakenne vaihtelevat kehonosan mukaan, mikä tuo lisää haasteellisuutta etenkin isompien kuvien tekemiseen. Tatuoitaessa ihoa on venytettävä toisella kädellä kokoajan kuvaa tehdessä, että neula puhkoisi ihoa mahdollisimman hyvin, eikä vain painaisi joustavaa ihoa alaspäin. Mitä elastisempi tai paksumpi ihoalue, sitä hitaampaa sen värittäminen yleensä on.
          Pohkeessa oleva iho on luonnostaan kireämmällä, kuin esimerkiksi käsivarren iho ja on näin ollen nopeammin työstettävissä. Hyvin pitkälti näistä seikoista johtuen tatuointitekniikka on varsin haasteellinen moneen muuhun kuvan tekemisen tekniikkaan verrattuna. Vain kokemuksen myötä tatuointien tekemiseen syntyy tuntuma, jonka perusteella on mahdollista arvioida, millaiset tekniset ratkaisut toimivat kulloisenkin ihotyypin ja kehonosan kanssa parhaiten.
           Tatuointia suunnitellessa ja kuvaa rakentaessa on hyvä ottaa huomioon myös tatuoinnin ottajan ihon sävy. Tummemman, esimerkiksi ns. oliivi-ihoisen asiakkaan iholle ei kannata ruveta rakentamaan yhtä vaaleaa ja hentosävyistä kuvaa, kuin millainen on helposti toteutettavissa maidonvalkealle ihotyypille. Mitä tummempi ihon oma sävy on, sitä voimakkaammin se tulee ajan kanssa myös tatuointivärien läpi. Etenkin kesäisin ruskettuneella oliivi-iholla sinertävät sävyt muuttuvat herkästi vihertäviksi ja violetit rusehtaviksi.
          Tummemmalla iholla myös valkoisella tatuointivärillä on taipumusta muuttua kellertäväksi tai häipyä lähes kokonaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oliivi-ihoisen tatuoinnin ottajan kannattaisi saman tien unohtaa siniset, violetit ja valkoiset värit, sillä rusketuksen haipuessa värit saavat takaisin alkuperäisen sävynsä.
          Valkoista väriä suurina pinta-aloina vaativat kuva-aiheet kannattaa sen sijaan toteuttaa jollain sellaisella tavalla, että tumman ja vaalean välinen kontrasti luodaan mahdollisimman vähällä valkoisen tatuointivärin käytöllä. Vaaleita elementtejä voi nostaa iholta esiin tekemällä niille tummemman tai vastavärillä taitetun taustan. Raskaat ja tummat taustat nostavat monesti tatuoinnin pääaiheen hienosti esiin, mutta taustan reunojen muotoon on syytä kiinnittää erityisesti huomiota. Tumma tausta kun on monesti juuri se elementti, joka tatuoinnista näkyy kaikkein kauimmaksi. Jos tumma ja raskas kuva näyttää 10-5 metrin päästä oudolta klöntiltä ihossa, ei se välttämättä palvele tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Teen tatuointeja mielelläni niin, että tapaan asiakkaani kasvotusten jo kuvan suunnitteluvaiheessa. Tällöin on helpompaa ruveta rakentamaan kokonaisuudesta sellaista, että se istuu kantajansa anatomiaan ja persoonaan mahdollisimman saumattomasti. Tatuointien tekeminen omille ystävilleni ja perheenjäsenilleni tuntuukin totta kai helpoimmalta, sillä tunnen heidän mieltymyksiään jo ennestään. 
          Myös sellaisille tatuointiasiakkaille, jotka ovat käyneet ottamassa minulta tatuointeja jo vuosia, on helppoa ehdottaa erilaisia tatuointiaiheita ja kuvallisia ratkaisuja. Parhaimmillaan tatuointiprojektien toteuttaminen yhdessä asiakkaiden kanssa on saumatonta yhteistyötä, jossa yhteinen kieli ja tavoitteet kohtaavat.
          Mielestäni tuntuukin oleellisen tärkeälle koettaa löytää tatuointiasiakkaideni kanssa yhteisesti jaettu visio ja tähtäyspiste projektille ennen kuin varsinainen tatuoimistyö aloitetaan. Parhaiten tämän tavoitteen saavuttaminen on tuntunut luontuvan panostamalla yhteiseen suunnittelu ja ideoimisprosessiin varsin paljon.
          Käytännössä siis vaihdan asiakkaideni kanssa useimmiten lukuisia sähköposteja ja vihjekuvia jo ennen kuin piirrän ensimmäistäkään luonnosta. Yleensä vasta kun sanallisella tasolla on saavutettu jonkinlainen yhteisymmärrys alan tehdä ensimmäistä hahmotelmaa itse tatuoinnista, josta saamani palautteen perusteella jatkan edelleen luonnoksen muokkaamista. Toisinaan ensimmäinen luonnos on jo napakymppi, toisinaan taas saatan piirtää 4-5 kpl erilaisia jatkokehitettyjä versioita luonnoksesta.
          Luonnollisestikin isoimmat ja kokonaisvaltaisemmat tatuointiluonnokset muokkaantuvat jonkin verran vielä siinä vaiheessa kun se siirretään kaksiulotteiselta paperilta kolmiulotteisen kehon pintaan. Se, mikä toimii paperilla voi iholla näyttää kummalliselta, joten osa tatuoinnista kannattaa lähes aina luonnostella tussilla suoraan iholle.

Isompien tatuointien toteuttaminen vaatii lähes poikkeuksetta useampia erillisiä tatuointikertoja, joiden välillä kuvan pitäisi parantua vähintään kaksi viikkoa. Työskentelen normaalisti 3-4 tuntia kerrallaan ilman taukoja, joten esimerkiksi kohtalaisen paljon erilaisia pikkutarkkoja elementtejä sisältävän sleeven tekemiseen on hyvä varata 6-10 tatuointi-istuntoa.
           Isommat tatuointiprojektit vaativat siis molemminpuolista sitoutumista projektiin. Minun osaltani niin, että teen työni niin hyvin kuin osan ja asiakkaan osalta huolellisena panostamisena tatuoinnin hoitamiseen. Unohtamatta tietenkään tatuoinnin suunnitteluprosessiin uhrattavaa molemminpuolista aikaa ja vaivaa.

Ylipäätänsä mitä enemmän tatuointiprojektin lopputulos näyttää iholle tehdyltä taiteelta eikä tatuoinnilta, niin sen parempi. Olen monesti ihmetellyt, että miksi tatuoinnit erotetaan niin selkeästi omaksi erilliseksi genrekseen, eikä niitä mielletä niinkään yhdeksi kuvan tekemisen tekniikaksi siinä missä öljyvärimaalausta tai grafiikkaa.
          Tatuointeihin on sovellettavissa aivan samat sommitelmalliset ja rakenteelliset perussäännöt kuin kaikkeen muuhunkin kuvan tekemiseen. Tai vastaavasti, miksi monilla ihmisillä on niin paljon vähemmän kriittinen silmä tatuoinneille kuin maalauksille, vaikka kyse on aivan samalla tavoin kuvallisesta esityksestä. Miksi omalla iholla siedetään huonosti toteutettua, ellei suorastaan rujoa kuvaa, vaikka seinälle sellaista ei ikinä laitettaisi?

Tatuoinnit tulevaisuudessa

Tatuoinnit ovat olennainen osa nykykulttuuriamme, taidettamme ja itseilmaisuamme. Pienten marginaaliryhmien suosimasta ilmiöstä on tullut massakulttuuria, jolla tehdään paljon rahaa. Tatuointitaiteella on potentiaalia nousta yhdeksi arvostetuista taidemuodoista sen näkyvyyden arjessa ja persoonallisuutta korostavien ominaisuuksien avulla. Elämme jo nyt yksilökulttuurissa, missä persoonallisuuden ja yksilön merkityksen korostaminen on keskeistä.
          Siinä missä kuuluisan maalarin teos roikkuu yksityisasunnon seinällä, on iholle tatuoitu maalaus aina mukana ja tuomassa oman lisämausteen kantajansa ulkoiseen olemukseen, ja sitä kautta siihen kuvaan jonka kanssaihmiset hänestä saavat. Olen iloinen siitä, toimin tatuoijana juuri tällaisen murroksen aikana ja voin osallistua omalla panoksellani tatuointitaiteen kokemaan muutokseen roskakulttuurista taiteeksi.

Koen että länsimaisella värikylläisellä ja hyvin pitkälti realismiin ja suorastaan fotorealismiin kurkottelevalla tatuointityylillä on vielä paljon varaa kehittyä. Parhaat tatuointitaiteilijat ovat saavuttaneet uskomattoman pikkutarkan ja todellisuutta uskottavasti jäljittelevän teknisen taidon, mutta esimerkiksi maorien tatuointitaiteessa usein nähtävä kokonaisvaltainen sommitelmallinen hienostuneisuus huutaa useimpien tatuointien kohdalla vielä poissaolollaan.
          Valokuvantarkat tatuoinnit ovat sommitelmallisesti monesti hyvin harkitsemattomia ja etenkin kuvien lopettaminen samaan kohtaan kuin mihin mallina ollut valokuvakin loppuu, tuntuu olevan vielä valitettavan yleistä. Ikään kuin länsimaisesta tatuointitaiteesta olisi unohtunut maorien jo kauan sitten huippuunsa viemä ihmisvartalon näkeminen potentiaalisena kokonaistaideteoksena, jossa kehon anatomia, kuvien symbolimerkitys ja estetiikka toimivat saumattomana kokonaisuutena.

Vastauksena tähän tatuointikokonaisuuksien ”sillisalaattisuuden” ongelmaan (mikäli sitä pitää ongelmana lainkaan) on nähdäkseni yhtenä hyvänä ratkaisuna tatuointikokonaisuuden suunnitteleminen alusta saakka kokonaistaideteokseksi. Tatuoinnin ottajalla on vapaus ja vastuu valita omia visuaalisia mieltymyksiään parhaiten toteuttamaan kykenevä tatuointitaiteilija, jolla puolestaan tulisi olla riittävästi aikaa ja mielenkiintoa laatia asiakkaansa kanssa väljä kokonaissuunnitelma kokonaistaideteosta varten.
          Tämän suunnitelman olisi hyvä sisältää ainakin kuvalliset pääaiheet, kuvallinen tyyli, jolla lopputulos toteutetaan, värimaailma, jossa suunnilleen pysytään ja jonkinlainen kokonaissommitelman hahmotelma.
          Otan tähän esimerkiksi koko kehon pinta-alaa hyödyntävän valtameri aiheisen tatuointikokonaisuuden. Sommitelma voidaan laatia vaikka niin, että vasemman jalan pohkeesta alkaa nousta sisäreiden kautta kiertyen meriheinää, jonka kärjet ulottuvat osittain aina oikean puolen kylkeen saakka. Alaselkään voisi tulla muutamia suurehkoja värikkäitä kaloja, jotka puolestaan uivat risteävässä suunnassa meriheinän kanssa vasemmasta kyljestä kohti oikeaa pakaraa. Oikean puolen kylkeen, olkapäälle ja käsivarteen voisi puolestaan sijoittaa lisää kauniita kaloja, ehkä pari delfiiniä ja käden ympäri kiertyvää sinertävää taustaelementtiä. Tällainen väljä kokonaissuunnitelma olisi mahdollista toteuttaa pala kerrallaan joko reilun vuoden sisällä tai vastaavasti siitä voi tehdä seuraavan kymmenen vuoden mittaisen projektin.

Lopuksi

Olen kerta toisensa jälkeen havahtunut tajuamaan miten erilaisia käsityksiä ja suhtautumistapoja ihmisillä on tatuointeihin, niin myönteisessä kuin kielteisessäkin mielessä. Päätin silti kirjoittaa siitä tutuimmasta ja parhaiten tuntemastani näkökulmasta, omastani. Aihe paljastui huomattavasti odottamaani laajemmaksi joten rajasin sanottavani yleissivistäväksi pintaraapaisuksi taiteellisella painotuksella.
           Itseäni kiinnostavat nimenomaan tatuoinnit taiteena ja aikamme ilmiönä, ei niinkään masokismina. Työssäni tatuoijana valitsen projektini sen mukaan, millaiset aiheet ja visiot itseäni kiinnostavat. Jos en ole itse innoissani tekemästäni kuvasta en myöskään panosta siihen täysillä enkä laita koko osaamistani peliin, jolloin lopputulos jää helpommin keskinkertaiseksi.
          Tatuoijalla on mielestäni suurempi vastuu taiteestaan kuin monen muun tekniikan parissa työskentelevällä kuvataiteilijalla. Tatuoinnit kulkevat ihmisten iholla monesti koko heidän elinikänsä ja tatuoinneilla on voimakas suhde kantajansa identiteettiin, sekä kokemukseen omasta kehosta. Ei siis ole yhdentekevää mitä tatuoijana päästän käsistäni.

Olen parasta aikaa kirjoittamassa Jari Ruotsalaisen kanssa kirjaa tatuoinneista, jossa palaan näihin ja moniin muihin aiheisiin vielä laajemmin ja useammasta näkökulmasta.

Katariina Katla 8.4.2013

 

Lähteet:

http://www.artlinetattoo.com/historia.html

Pro gradu: Jari Ruotsalainen, Tatuoinnit visuaalisen identiteetin hallinnassa
Itä-Suomen yliopisto, Kulttuuriantropologia 2010

 

Tatuointigalleria/Tattoo Gallery