Imetystä ja pervoa Tiffany-lasia – Katariina Katlan ja Anna-Liisa Kankaanmäen ”Päiväkahvit”

Kirjoittanut Pirkko Holmberg Ma, 2011-05-09 16:51. www.mustekala.info

Katariina Katlan ja Anna-Liisa Kankaanmäen ”Päiväkahvit” näyttely Galleria Johan S:ssä 4.5.–22.5.2011

Tullessani avajaisiin en tiedä näyttelystä edeltä käsin oikeastaan mitään. Ensimmäiseksi silmäni kohtaavat suurehkon öljyvärimaalauksen, jota voisi luonnehtia vaikuttavaksi. Imetys -niminen maalaus kuvaa kahta naista antiikkisohvalla intiimissä ja täyteen sisustetussa huoneessa. Irokeesinen, tatuointien kirjoma, avokaulaiseen leninkiin sonnustautunut Katariina Katla on kuvattu istumassa juomalasi kädessään.

Pitkähiuksinen Anna-Liisa Kankaanmäki, eli maalari itse, on käpertynyt alastomana istujan kylkeen imemään rintaa. Katlan ilme on vakava, ja vastavalo jättää hänen kasvonsa hämärään. Naisten välillä on katsekontakti, mikä voimistaa kuvan vahvaa ja keskittynyttä tunnelmaa.

Anna-Liisa Kankaanmäki: Imetys ja Rintapumppu
Anna-Liisa Kankaanmäki: Imetys ja Rintapumppu

Muut Kankaanmäen maalaukset ovat taidokkaasti tehtyjä, mutta eivät värin ja atmosfäärin osalta ole ehkä aivan yhtä viimeisteltyjä ja yllä täysin samaan intensiteettiin kuin Imetys. Pitkänomaisessa maalauksessa Kirkastus maalari on noussut tuolille kiillottamaan kattokruunua. Alapuolelle on sijoitettu toinen maalaus 3400 grammaa, jossa vastasyntynyt vauva rinnastetaan röyhkeästi kananruhoon. Maalaukset täydentävät toisiaan ja tuskin toimisivat yhtä hyvin erikseen, ilman näyttelykokonaisuutta. Kuin hajamielinen perheenäiti olisi unohtanut kaikessa kiireessä vauvansa lattialle saman päivän ruokaostosten viereen. Vaikea sanoa, voisiko tämän tulkita esimerkiksi kannanottona kasvissyönnin puolesta vai ihmisen raadollisen arvottomuuden kuvauksena? Tai sitten ei kummallakaan tavalla?

Katariina Katlalta on näyttelyssä esillä tiffany- ja lasimosaiikkitekniikalla tehtyjä lasimaalauksia. Ikkunan eteen ripustettu Katlan Omakuva on kiintoisa esimerkki siitä, miten uskonnollinen kuvakieli ja seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen liittyvä hedonismi liittyvät yhteen koko näyttelyssä. Taiteilija on siinä kuvannut itsensä alastomana, pyhimyksen tavoin sädekehän ympäröimänä ja syömässä nautinnollisesti kirsikoita. Kuvan reunustaminen lasisin jälkiruokalautasin on riemastuttava oivallus. Yleensä kitschiin liitettävästä tiffany -tekniikasta on tehty moninkertaisesti kiinnostavampaa onnistuneella pervouttamisella.

Katariina Katla: Omakuva
Katariina Katla: Omakuva

Näyttelyn kaksi taiteilijaa elävät parisuhteessa, mistä yritettiinkin iltapäivälehdistössä herätellä pienimuotoista kohua. He ovat taiteilijoina tasaveroisia omien välineidensä suvereeneja taitajia, ja heidän tyylinsä sopivat yhteen kuin nakutettu. Katlan ja Kankaanmäen taitoa ja näyttelykokonaisuuden onnistuneisuutta ei käy kyseenalaistaminen. Näyttelyn läpi toistuvat imetykseen ja vauvoihin liittyvät teemat pistivät miettimään, ovatko taiteilijat saaneet perheenlisäystä. Näin ei ilmeisesti ole, mutta kuulemma he ovat viime aikoina pariskuntana määrittäneet itseään suhteessa siihen, aikovatko koskaan hankkia lapsia.

Henkilökohtaisten asioiden mutkaton esilletuominen on näyttelyssä hämmentävintä ja maailmankuvaa avartavinta. Ehkä jonain toisena päivänä olisin pystynyt muodostamaan henkilökohtaisemman suhteen teoksiin ja niiden hartaus ja ruumiillisuuden intensiivisyys olisivat tulleet vahvemmin esiin. Nyt, taiteilijoiden ja avajaisvieraiden parveillessa juhlavaatteissa ympärillä, kuvat tuntuivat käyvän päälle. Tunnetta tirkistelijänä olosta ei kyennyt välttämään ja olo tuntui vähän ahtaalta.

Hölmistyttävää tunnetta voimistivat toisella puolen galleriaa vietetyt aivan toisenlaiset avajaiset. Esa Lukalan mustavalkoisten, kaupunkinäkymiä esittävien valokuvien päälle tekemien ekspressiivisten maalausten pääasiallisin tarkoitus oli selvästikin näyttää hyvältä, missä ne suurelta osalta onnistuivat. Kellosaaren voimalaitos on kyllästetty puhkipalaneen oloisella oranssihtavan punaisella huomiovärillä, mikä kuvasteli, ehkä tahattomastikin, ajankohtaisiin maailmantapahtumiin liittyviä uhkia ja turvattomuuden tunnetta. Saan selville, että galleristi oli torjunut toisen Lukalan ehdottaman kuvasarjan, jossa samanlaisella tekniikalla olisi maalattu naiskuvien päälle. Oikeastaan harmi: jos ehdotus olisi hyväksytty, voisi vain arvailla miten herkullisesti galleriassa esitellyt erilaiset naiskuvat olisivat riidelleet toistensa kanssa.

Valokuvat ottanut Jenna Jauhiainen.
Näyttely "Päiväkahvit" jatkaa Tampereella Pispalan nykytaiteen keskuksessa 29.5. alkaen.